keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mikä fiiiiilis!




IHANA FIILIS


Ensimmäiseksi se pääosatekijä fiilikseeni eli lonkkalastan poistuminen ja "terve jalka"-diagnoosi! Ihan huippua. Pojallani todettiin synnynnäinen lonkan sijoiltaanmeno (luksaatio), joka tarkoittaa epäkypsyyttä lonkkanivelessä, minkä vuoksi reisiluun pää pääsee osittain luistamaan lonkkamaljasta pois. Nyt kahdeksan viikon lastahoidon jälkeen ultrassa todettiin normaalisti toimiva lonkka. Lääkärin kliinisessä tutkimuksessa lonkassa tuntui napsahdus, mutta se on hänen mukaansa normaalia. Seuraava kontrolli on 6 kuukauden iässä ja viimeinen, kun on oppinut kävelemään, jotta voidaan seurata lonkan kehittyvän normaalisti. JA KYLLÄ, kävin syömässä kantiinissa munkkikaffit - en lohdutukseen - vaan juhlaan! Kyllä on tyytyväinen pikkujäbä, jos tyytyväisestä voi vielä tyytyväisemmäksi tulla! Ja AIVAN IHANA on sitä riisua ja pukea, vaihtaa vaippaa ja aijata. Aivan kuin olisin tullut laitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa :) Nyt ei kiinnosta pukea enää yhtään potkuhousuja ja kietaisupaitoja hänelle, vaan kaikkea söpöä ja ihanaa. Todella paljon jäi 50-56cm kokoisia vaatteita käyttämättä, joita raskauden loppuvaiheessa vielä oikein kaupasta hamstrasin. Tuntuu kuitenkin olevan paljon vaatteita käyttöönkin, vaikka pienet pois siivosin. Olihan poitsu jo 6200g sairaalan puntarin mukaan, eli ihan hyvänkokoinen 2-kuukautinen! :)

Tässä vielä lastan kanssa. Lauantaina lähdössä vaarin 60v. juhliin!
Lastaton peba! :)

Mummun tuoma suomipipo
Toisekseen, koukutuin zumbaan aivan täysin! Maanantaina mun vanhemmat tulivat lastenammoiksi, että pääsin sheikkaamaan. Poitsu oli nukkunut pari tuntia ja kaikki yrittivät sitä lempeästi herätellä tissittelemään, mutta yritykseksi jäi. Lähdin ja toivoin, että kaveri ei kovin ärhäkkäästi nälkäänsä huutaisi poissa ollessani. Voi Zumba, kun nostatit hikeä ja mielialaa! Täytyy myöntää, että oon ollut hieman ihmeissäni tästä zumba-villityksestä, joka taitaa muuten olla tasaantumassa Suomessa... Saihan se minutkin pauloihinsa! Eka kerran jälkeen olin vähän vähemmän innoissani, mutta toisella kerralla tuntui paljon paremmalta. Tanssista saa paljon enemmän mielihyvää, kun oppii yhdistelemään liikkeet paremmin sarjoiksi eikä takeltele jatkuvasti. Uskon, että jos ensi viikolla päästään ulos tanssimaan, meikäläisellä on ilo irti! En kuitenkaan laita kuvia itsestäni zumbaamassa, ettei muiden motivaatio laske, vaan kuvat zumba fitnessin omia... LET'S ZUMBA!










Sain askarreltua kiitoskortit, mutta niistä ei tullut niin hienoja. Värisävy poitsusen kuvassa oli huono, vaikka se koneella ennen tilaamista näytti hyvältä.

Kannesta puuttuu vielä sellainen nauha...

Paljon on vielä askartelua lähiaikoina luvassa, kun häihin saa tehdä pöytäkoristeita, hääkarkit, ohjelmalehtiset, menu, opastekyltit jne. Pitää lähteä ostamaan tarvikkeita, kun saan kaasoni omalta häämatkaltaan kotiin :) Onneksi askartelutalkoisiin on lupautunut ystäviä, jotta ei ihan kahdestaan tarvitse kaikkea tehdä. Bändi on vielä kysymysmerkillä: pitää toivoa, että alustavasti sovittu bändi suostuu keikkaan. Mieheni on vielä lähdössä käymään Tallinnassa ostoksilla, jotta häihin saadaan nesteytys juhlaväelle kuntoon. Saa nähdä minkälainen (tai kuinka pitkä...) reissu siitä tulee, kun ottaa bestmanin ja toisen ystävän mukaan.

Käytiin lauantaina lasten kanssa vaunuilla Rompetorilla eli paikallisessa kirpputoritapahtumassa. RAKASTAN kirpputoreja ja ostan suurimman osan vaatteista ja sisustusjutuista käytettynä. Nyt ostin muutaman valkoisen kynttilänjalan ja yhden taulun sekä Meppulle hupparin, farkkushortsit ja valkoiset caprit. Niin ja jätskikaulakoru sekä punainen kastelukannu! Siihen poimittiin kotiintulomatkalla voikukkia, joita Meppu tien vieressä ihasteli: IHANIA KUKKIA ÄITI!





Kotona piti kastella kaikki pensaat ja puskat!

Täällä päin on mun todella hyviä kirpputoreja. Paikallinen on hyvä, mutta myös lähikaupungeissa on useita hyviä. Voisin kierrellä niitä päivät pitkät. Harmi, kun siellä Norjassa ei niitä ole tai ovat enemmänkin ilmeisesti antiikkikauppoja. Kierrätys on siellä huhupuheiden mukaan myös muutenkin vähäisempää, ehkä juuri kirpputorien puutteen vuoksi. Täällä Suomessakin valistustyötä joutuu Kirppis-Sannan mukaan tehdä ja hän pitää paljon luentoja kierrättämisestä sekä kirpputorin tärkeydestä. Yläkoulun oppilaat tulevat kirpputorille opettajan kanssa ja aina löytyy joku, joka ei ole koskaan aiemmin käynyt kirpputorilla. Vihreämmän jalanjäljen puolesta!
Arvatkaa kuinka paljon mun tekee mieli perustaa se kirpputori Sortlandiin! Mutta valistustyötä se vaatisi menestyäkseen!

Ei taida ainakaan vielä kovin väsyttää vai oliko tämä kauhean apea teksti? :) Taidan vielä pistää kuitenkin pötkölle kun Meppu on hoidossa...

7 kommenttia:

  1. Ihanan pitkiä postauksia sulla :) Kerrohan tuosta uudesta nimestä jotain :)

    VastaaPoista
  2. vähän vaikeuksia kommenttien lisäämisessä! no joo yhteen postaukseen tulee aina liikaa asiaa :) uuvuttaa lukijat heti alkuun. blogin kuvaus löytyy oikealta, luitko sen? serendipity (sattumalta)on mun yks lempileffa, siitä nimen alku juontuu... mutta vielä sitä makustelen, ei ehkälukijoille avaudu oikein...

    VastaaPoista
  3. Joo-o, saa nähdä tosiaan mitä siitä reissusta tulee. ;D Huikkaathan jos askartelussa tai muussa tarvii apua niin tuun mielellään. :)

    VastaaPoista
  4. voi kiva juttu, ilmoitan askarteluista, jos haluat tulla <3

    VastaaPoista
  5. Täällä kans yksi innokas askartelija..tai lapsenvahti, jos mun askartelut ei oikein luonnistu..=)

    Ei muuta kuin kirpparia suunnittelemaan. Voihan se aluksi olla hiljaista takkuamista, mutta kiertäminen kouluissa, työkkäreissä (kai Norjassakin sellaisia on..=P ) ja muissa paikoissa kertomassa toiminnasta, voisi auttaa asiaa..=)

    Anteeksi, pitkä kommentti..toivottavasti jaksoit lukea..=)

    <3 Tiina

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista, lämmittää mieltä! sain justiin lapset nukkumaan ja menen itse kohta perästä. aina se palkitsee kun tänne on joku kommentoinut!
    katotaan miten on, onko rohkeutta yrittäjäksi! aloitan heti norjankielen opiskelun ja äitiyslomaahan minulla on vielä tammikuuhun asti eli aikaa kysellä ja järjestellä työasioita!
    tuu tiina millon vaan...

    VastaaPoista
  7. No enpä huomannut :D Tais olla laput silmillä :)

    VastaaPoista