keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Arki on riehakasta. Eikä välttämättä positiiviseen sävyyn kaikki riehuminen. Ei ainakaan eilen illalla. Huii, siinä oli kyllä lähellä etten olisi osallistunut itsekin lasten itkukuoroon. Toivottavasti loppuviikko olisi vähän rauhallisempi. Eilen Meppulla oli hoitopäivä, joten herättiin niin ja näin nukutun yön jälkeen seitsemältä valmistautumaan hoitopäivään. Tarkoittaen, että minä heräsin ylös ja hyssytin poikaa yrittäen samalla saada Meppua ylös sängystä pukemaan vaatteita. Vedän itse yökkärin päälle jotkut kollarit ja hupparin sekä tukan pompulalle ja eikun koko sakki autoon. Sen jälkeen itse suihkussa pikapikaa, koska poika itkee ja pojan kylvetyksen jälkeen kohti Kokkolaa.

Poika sai uuden lonkkalastan ja siellä rintamalla kaikki hyvin. 24.5.11 on päivä jolloin alkaa pojan lastaton elämä!




Poliklinikkakäynnin jälkeen löysin itseni syömästä lohtumunkkia sairaalan kanttiinista. Sellainen vaaleanpunaisella kuorrutteella ja kermavaahto-hillotäytteellä. Vaikka juuri aamulla vedin vuoron perään farkkuja jalkaan ja kun mitkään eivät mahtuneet kiinni, LUPASIN itselleni jättää herkut syömättä. Niin ei, hyvältä maistui munkki. Ja sitten ostamaan alusvaatteita: ei hyvä yhtälö sekään.

On pikkusen hintaa noilla korseteilla erikoisliikkeessä... Vaihdettiin suosiolla Lindex-linjalle. Kyllähän siellä sovituskopissa itketti ja vaikka kauniit alusvaatteet lopulta löytyi, ei se lopputulos niin kaunis päällä kuitenkaan ollut... Ei lähelläkään sitä. Onneksi juhlavieraat eivät näe minua häissä alusvaatteisillaan. Ja jotenkin on sellainen mutu-tuntuma, että ei näe mieskään. Minä nukun lasten kanssa miehen bailatessa aamuun... kuulostaa realistisemmalta.

Kun sain Meppun hoidosta kotiin oli hän kovin äitinen. Syliin, syliin. Myös poika halusi syliä ja tissiä. Minä halusin RUOKAA. Siinä jo itketti. Illalla poika protestoi kunnolla uutta lastaa ja Meppu halusi yhä enemmän syliä ja haleja. Talo oli kaaos ja seuraavana (tänä) aamuna tulisi ostajaehdokkaat. Meppulla isiä ikävä. Niin oli minullakin. Haluan äkkiä Norjaan.

Tänä aamuna Meppu ei halunnut millään hoitoon. Kun sen sinne viimein sain, oli kaksi tuntia aikaa tehdä talosta esittelykelpoinen. Poika tietysti vaati huomioita. Rintarepussa, sitterissä, sylissä poikaa kantaen laitoin tuulemaan. Sandran tuomat kukat näytti kivalle tuossa lempimaljakossani, joka on muuten kirpputorilta SAA OTTAA-laatikosta.




Työnsin "vapun" Meppun huoneeseen. Se huone onkin meidän talon ainut "väriläiskä".




Sitten naapuriin pois esittelyn edestä. Ihana Pauliina keitti hyvät kaffet. Parin tunnin jälkeen nyt istun tässä ja vuodatan - kyllä tuntuu hyvälle.

Kirjoittaminen on erittäin terapeuttista. Vaikka moni voi ajatellakin: mitä tuo vain blogeilee tai istuu koneella, kun arki on NIIN raskasta, että ei ehdi edes suihkussa käymään... Tästä saa erittäin paljon voimia päivään ja on niin antoisaa välillä tehdä jotain mielekästä. Että päivään kuuluu edes jotain, mikä ei ole suorittamista. Että saa mielihyvää. Se on tärkeä osa minun jaksamistani.





Poika on nukkunut tosi kauan vaunuissa tuossa ikkunan alla. Välillä kuuluu ähellystä ja uni jatkuu. Kohta saadaankin hakea prinsessa kotiin. Toivottavasti minulla olisi vähän enemmän syliä tänään antaa. Ruokakin on jo valmiina.

7 kommenttia:

  1. 24.5. on nyt merkattu tänne almanakkaan..=)
    Ihana kuulla, että saat tästä niin paljon irti. Jatka ja kirjoita kun ehdit ja jaksat.
    Lahjakortti käyttämättä tai ainakin sen takaosa. Olen valmiina kun vain pyydät.
    Voimahaleja

    <3 Tiina

    VastaaPoista
  2. Luin ja luen vastakin. Ihana blogi!

    VastaaPoista
  3. oon niin helppo samaistua moniin asioihin joista kirjoitat. kun lukee niin huomaa kohta muistelevan miten meidän arki sujui vuosi sitten pienen vauvan ja siskojen kanssa iskän ollessa kaukana (suomessa kylläkin ;) ) töissä. ihania kuvia olit laittanut!


    joanna

    VastaaPoista
  4. kiitos;) toivottavasti ei tuu yhtä valitusta oleen jokainen julkaisu:) vuodatetaan ilot ja surut:) tärkiää lukea teidän kommentteja ettei tää aivan yksin puheluks mene! ja niin joanna teillä on ollut sama tilanne, tosin sulla vielä useampi lapsi siinä kotona. huh meitä:)

    tiina mä voisin varailla aikaa sen käyttöä varten <3

    VastaaPoista
  5. Pitipäs tulla tänne moikkaamaan ;)

    VastaaPoista
  6. Ihana lukea sekä surut että ilot täältä! Sitähän se elämä on. Ehkä blogin kirjoittaminen säästää vähän Aren korvia..? :) Joka tapauksessa on ihanaa että sinulla on pieni hetki itsellesi ja ajatuksillesi. Olette rakkaita!
    //Sandra

    VastaaPoista