maanantai 30. toukokuuta 2011

Maanantait!

KELA ei toimi!

Mieheni kysyi Kelalta ennen vauvan syntymää, olisiko oikeutettu Kelan ansiosidonnaiseen isyyspäivärahaan vaikkakin on Norjan kansalainen, työskentelee Norjassa ja verotusmaa on Norja, mutta asuu vakinaisesti Suomessa ja perhe on suomalainen. He vastasivat: Kela maksaa normaalisti, täyttäkää vain nämä ja nämä paperit. Sitten muutama viikko lapsen syntymän jälkeen tiedustellaan, milloin tämä raha maksetaan. He vastaavat: käsittely vie pari kuukautta. Miehen palattua töihin tulee postista lappu: selvitys ulkomailla oleskelusta. Odotettiin, että mies tuli kotiin ja hän meni Kelan konttoriin kysymään, mitä tämä tarkoittaa. He sanoivat, että eivät aio maksaa mitään tukea, täytyy kysyä Norjasta. OKEI? Onko reilua? Norjassa käskettiin kysyä Suomesta. Mikä väliin putoaminen!
Lisäksi minun kohdallani palkallinen äitiysvapaa nyt loppui ja siirrytään Kelan maksamiin korvauksiin, minkä vuoksi joudun odottamaan "tiliäni" vielä kolme viikkoa kun se normaalisti tuli aina kuun lopulla. Laskut ne ei ymmärrä tälläista odotusta.

Onneksi tänään on Zumbabumba niin saa kroppa ja toivottavasti myös huolet kyytiä.

Viime yönä kävi pitkästä aikaa niin, että kun heräsin, en saanut unta. Mielessä pyöri myös aikamoista volttia kaikki hääasiat. Mies tulee kotiin varmaan vasta kesä-heinäkuun vaihteessa eli noin viikkoa ennen häitä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että minun pitäisi täällä järjestää häät ilman hänen konsultaatioapuaan. Onneksi minulla on todella ihanasti järjestelyissä mukana perhe ja ystäviä. Kuitenkin pelkään, että kaikkea ei saada tehdyksi...

Aluksi ajateltiin pieniä häitä, mutta kutsuttuja tulikin 170 (joista noin 30 on melko epävarmaa tulijaa, koska asuvat eri maissa). Ajattelin minimalistista koristelua, mutta nyt minulla on visio erittäin kauniista ja koristellusta juhlatilasta. Itselleni olen varannut meikin, kampauksen (pitää ostaa hiustenpidennys), geelikynnet... Studiokuvauksenkin varasin, koska ei tämän päivän muistoihin tallentamisesta saa tinkiä ja lapsien kanssa saa parhaat kuvat siellä. Pienestä on tullut isoa. Kustannukset kasvaa suuriksi... Kuitenkaan mistään ei ole valmis enää luopumaan ja romatikko minussa sanoo: menet naimisiin kerran elämässäsi. (Tätä ei rahapussi ymmärrä!)

Vihkiydymme siis maistraatissa ennen hääjuhlaa. Onneksi soitin tänään maistraattiin. Kävi ilmi, että haluavat selvityksen mieheltäni Norjasta, ettei hänellä ole siellä vaimoa ennestään. Tämä siksi, että on muuttanut Suomeen ollessaan parikymppinen ja olisi täten Norjassa ehtinyt solmimaan avioliiton iän puolesta. Kun vielä kerroin, että hän on reissutyössä Norjassa, olosuhteet kaksoiselämälle on melko suotuisat tuomarin korville! Hän naurahti: "emmehän me tietenkään oleta, että hänellä toinen vaimo olisi." :) Tuli siis tänään varattua aika vihkimiselle!

Torstaina on häämiittinki juhlapaikalla ja toivottavasti saamme jaettua tehtäviä. (Miten musta tuntuu, että tästä tuli juuri hääblogi?)

Lapset on päikkäreillä. Isompi yskii rajusti. Juon kylmää kahvia ja vaikka kello on jo kohta puoli kuusi, mulla on edelleen yökkärit päällä. On ollut melkoinen päivä asioita järjestellessä puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Nyt yskijä haluaa syliin. Moikka ihanaiset!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mikä fiiiiilis!




IHANA FIILIS


Ensimmäiseksi se pääosatekijä fiilikseeni eli lonkkalastan poistuminen ja "terve jalka"-diagnoosi! Ihan huippua. Pojallani todettiin synnynnäinen lonkan sijoiltaanmeno (luksaatio), joka tarkoittaa epäkypsyyttä lonkkanivelessä, minkä vuoksi reisiluun pää pääsee osittain luistamaan lonkkamaljasta pois. Nyt kahdeksan viikon lastahoidon jälkeen ultrassa todettiin normaalisti toimiva lonkka. Lääkärin kliinisessä tutkimuksessa lonkassa tuntui napsahdus, mutta se on hänen mukaansa normaalia. Seuraava kontrolli on 6 kuukauden iässä ja viimeinen, kun on oppinut kävelemään, jotta voidaan seurata lonkan kehittyvän normaalisti. JA KYLLÄ, kävin syömässä kantiinissa munkkikaffit - en lohdutukseen - vaan juhlaan! Kyllä on tyytyväinen pikkujäbä, jos tyytyväisestä voi vielä tyytyväisemmäksi tulla! Ja AIVAN IHANA on sitä riisua ja pukea, vaihtaa vaippaa ja aijata. Aivan kuin olisin tullut laitokselta kotiin vastasyntyneen kanssa :) Nyt ei kiinnosta pukea enää yhtään potkuhousuja ja kietaisupaitoja hänelle, vaan kaikkea söpöä ja ihanaa. Todella paljon jäi 50-56cm kokoisia vaatteita käyttämättä, joita raskauden loppuvaiheessa vielä oikein kaupasta hamstrasin. Tuntuu kuitenkin olevan paljon vaatteita käyttöönkin, vaikka pienet pois siivosin. Olihan poitsu jo 6200g sairaalan puntarin mukaan, eli ihan hyvänkokoinen 2-kuukautinen! :)

Tässä vielä lastan kanssa. Lauantaina lähdössä vaarin 60v. juhliin!
Lastaton peba! :)

Mummun tuoma suomipipo
Toisekseen, koukutuin zumbaan aivan täysin! Maanantaina mun vanhemmat tulivat lastenammoiksi, että pääsin sheikkaamaan. Poitsu oli nukkunut pari tuntia ja kaikki yrittivät sitä lempeästi herätellä tissittelemään, mutta yritykseksi jäi. Lähdin ja toivoin, että kaveri ei kovin ärhäkkäästi nälkäänsä huutaisi poissa ollessani. Voi Zumba, kun nostatit hikeä ja mielialaa! Täytyy myöntää, että oon ollut hieman ihmeissäni tästä zumba-villityksestä, joka taitaa muuten olla tasaantumassa Suomessa... Saihan se minutkin pauloihinsa! Eka kerran jälkeen olin vähän vähemmän innoissani, mutta toisella kerralla tuntui paljon paremmalta. Tanssista saa paljon enemmän mielihyvää, kun oppii yhdistelemään liikkeet paremmin sarjoiksi eikä takeltele jatkuvasti. Uskon, että jos ensi viikolla päästään ulos tanssimaan, meikäläisellä on ilo irti! En kuitenkaan laita kuvia itsestäni zumbaamassa, ettei muiden motivaatio laske, vaan kuvat zumba fitnessin omia... LET'S ZUMBA!










Sain askarreltua kiitoskortit, mutta niistä ei tullut niin hienoja. Värisävy poitsusen kuvassa oli huono, vaikka se koneella ennen tilaamista näytti hyvältä.

Kannesta puuttuu vielä sellainen nauha...

Paljon on vielä askartelua lähiaikoina luvassa, kun häihin saa tehdä pöytäkoristeita, hääkarkit, ohjelmalehtiset, menu, opastekyltit jne. Pitää lähteä ostamaan tarvikkeita, kun saan kaasoni omalta häämatkaltaan kotiin :) Onneksi askartelutalkoisiin on lupautunut ystäviä, jotta ei ihan kahdestaan tarvitse kaikkea tehdä. Bändi on vielä kysymysmerkillä: pitää toivoa, että alustavasti sovittu bändi suostuu keikkaan. Mieheni on vielä lähdössä käymään Tallinnassa ostoksilla, jotta häihin saadaan nesteytys juhlaväelle kuntoon. Saa nähdä minkälainen (tai kuinka pitkä...) reissu siitä tulee, kun ottaa bestmanin ja toisen ystävän mukaan.

Käytiin lauantaina lasten kanssa vaunuilla Rompetorilla eli paikallisessa kirpputoritapahtumassa. RAKASTAN kirpputoreja ja ostan suurimman osan vaatteista ja sisustusjutuista käytettynä. Nyt ostin muutaman valkoisen kynttilänjalan ja yhden taulun sekä Meppulle hupparin, farkkushortsit ja valkoiset caprit. Niin ja jätskikaulakoru sekä punainen kastelukannu! Siihen poimittiin kotiintulomatkalla voikukkia, joita Meppu tien vieressä ihasteli: IHANIA KUKKIA ÄITI!





Kotona piti kastella kaikki pensaat ja puskat!

Täällä päin on mun todella hyviä kirpputoreja. Paikallinen on hyvä, mutta myös lähikaupungeissa on useita hyviä. Voisin kierrellä niitä päivät pitkät. Harmi, kun siellä Norjassa ei niitä ole tai ovat enemmänkin ilmeisesti antiikkikauppoja. Kierrätys on siellä huhupuheiden mukaan myös muutenkin vähäisempää, ehkä juuri kirpputorien puutteen vuoksi. Täällä Suomessakin valistustyötä joutuu Kirppis-Sannan mukaan tehdä ja hän pitää paljon luentoja kierrättämisestä sekä kirpputorin tärkeydestä. Yläkoulun oppilaat tulevat kirpputorille opettajan kanssa ja aina löytyy joku, joka ei ole koskaan aiemmin käynyt kirpputorilla. Vihreämmän jalanjäljen puolesta!
Arvatkaa kuinka paljon mun tekee mieli perustaa se kirpputori Sortlandiin! Mutta valistustyötä se vaatisi menestyäkseen!

Ei taida ainakaan vielä kovin väsyttää vai oliko tämä kauhean apea teksti? :) Taidan vielä pistää kuitenkin pötkölle kun Meppu on hoidossa...

torstai 19. toukokuuta 2011

Lyyti kirjoittaa!

Ihana tuo vanha sananlasku: jo alkoi lyyti kirjoittamaan. Mietin mistä se on syntynyt... Onkohan ollut joku vanha eukko, joka kirjoitti kaikesta kylällä tapahtuvasta ja hänestä tehtiin sananlasku. Kuka tietää.

Niin, onhan nyt tosi myöhä mitään blogitekstiä alkaa kirjoittamaan, mutta inspiraatiota ei saa heittää hukkaan ja sen tuleminen ei katso kelloa. Tai, useimmiten inspiraatiot tulevat juuri silloin, kun pitäisi saada unen päästä kiinni... Kirjoitan nyt vähän kuitenkin, kun sain muokattua tätä ulkoasuakin mieleisekseni. Ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen. Nimen haluaisin muuttaa, eikö kenelläkään ole mitään hyvää ehdotusta?

Huomenna mies lähtee Sortlandiin. Sen piti lähteä vasta sunnuntaina, mutta pomonsa soitti, että on niin kova kiire ja työvoiman tarve. Ei muuta kun mars matkaan sitten, kyllähän pomoa pitää totella... Mutta sain kuitenkin levähdettyä, että taas jaksaa olla yksin. Toisaalta nautin yksinolosta. En tiedä miksi, mutta usein koti on paljon siistimpi ja ulkoillaan lasten kanssa enemmän. Kun mies on kotona, yrittää jakaa vastuuta luonnollisesti sillekin ja luonnollisestikaan jälki ei ole yhtä hyvää, kuin minun :) Tietysti omaa aikaa menee sitten enemmän perheenä olemiseen ja käydään paljon kaupungilla. Meppu on usein myös jollain tapaa rauhallisempi, kun isi ei ole kotona ja leikkii enemmän itsekseen. Pyykkiäkin on silloin vähemmän ja tiskiä. Eilen manasin, kun kääntelin miehen likaisia sukkia työlaukusta koneeseen. Voiko enää hantimpaa hommaa olla? Huomenna kultani saa lähteä taas reissuun kassissa puhtaat vaatteet viikattuna.
Mitenhän meille käy, kun muutetaan Norjaan eikä mies enää olekaan työreissuilla vaan päivätyössä? -Heh, joko hyvin tai huonosti! :) On se ihanaa sitten, kun voidaan jakaa lastenhoitoa ja saada säännöllisiä harrastuksia... mmm....

Maanantaina kävin kokeilemassa ensi kertaa Zumbaa. Meidän oli tarkotus hyppiä ulkona, mutta sateen uhka veti porukan kuitenkin sisälle, mihin en ollut tietystikään varautunut ja tuulihousuissa ei paljon joustanut kyykkyyn enää hien pintaan noustua. Ahdistavaa! Olisi voinut kotona myös vaihtaa ne retuset imetysliivit joihinkin vähän tukevampiin... oli meinaan sellaista "sheikkausta", että ei tahtonut pysyä rinnat oikeassa osoitteessa... Sitten tunsin, kun maito nousi ja rupesin kaivamaan suojia kohilleen! :D No, kokemus tämäkin. Aion jopa mennä uudestaan, jos saan lapsenvahtia!

Nyt pitää laittaa kuva meidän Meppusta, kun poseeraa kirppikseltä eurolla ostetuissa villakangascapreissaan.


Tänään mentiin sitten tivoliin, vaikka aiemmin oli tarkoitus mennä vasta sunnuntaina. Miehen lähdön takia aikaistettiin menoa. Meillä tuli lähtiessä vettä, mutta Kokkolassa paistoi aurinko!

Kyllä sitä herää sellainen lapsi itsesään kun pääsee sinne härveleiden keskelle. Hyvät muistot tulee mieleen ja pienoinen haikeus, että ei enää ryntää laitteesta toiseen ja saa siitä päätä niin ihanan sekaisin :) Meppu nukkui automatkan ja oli vähän hitaasti lämpeävä tivolissa. Parin laitteen jälkeen vasta innostui ja rahaa paloi ihan kivasti, kun usein joutui vanhempikin menemään mukaan laitteeseen... Meppu itki katkerasti kun rahat loppui ja piti lähteä ;)

Pakko laittaa pari tivolikuvaa, ovat niin ihanan värikkäitä!






Vettä oli tullut aiemmin



Niin ja tässä ihana kuva lapsistani, joka on otettu aiemmin tänään:



Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Toivottavasti pysytään terveenä varsinkin nyt, kun mies lähtee ja jään yksin. Se voi olla siellä reissussa jopa neljä viikkoa. Ensi viikolla olen varmaan vielä rauhallinen, mutta sitten kun hääjärjestelyt alkaa poltteleen ja väsymys painaa, voi blogitekstikin taas muuttaa sävyään...

Ihanaa, että tätä jotkut lukee! Haleja!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Blogin ulkoasu

... muuttuu koko ajan! En ole vielä tyytyväinen ja koitan saada tästä näköiseni, joten tulee varmaan muuttumaan vielä monta kertaa....

tiistai 17. toukokuuta 2011

17. mai

Hyvää kansallispäivää Norja!



On vähän tullut nautiskeltua hääsuunnitelmien parissa... Ja syöty ristiäistarjoilusta jääneitä herkkuja.
Voi minua...


Ostin uuden koneen itselleni tänään. Piti sitä myös vähän tuunata :)

Poitsulla enää viikon lasta paikallaan! Jännittää! Harmi kun mies ehtii lähteä sitä ennen jo Norjaan, ettei ole jakamassa iloa kanssamme. Pitää järjestää vielä bileet lastan poiston kunniaksi ensi viikolla!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tunnelmia ristiäisten jälkeen

Mies tuli kotiin keskiviikkona ja kyllä on aika tähän päivään lentänyt siivillä. Loppuviikosta stressasin pukeutumista ja hankin kaikille vaatetusta. Lauantaina huomasin, että en ollut ajatellut omaa juhla-asuani ollenkaan. Onneksi jotain löytyi kaapista päälle. Meppu ja mieheni lähtivät ennen juhlia kylpylään pois siivouksieni tieltä. Neiti oli aika kesäisissä vaatteisa, kun oli niin ihana ilma, vaikka ei noin ulos leikkimään olisi voinut vielä päästää.



Sillä välin sain ihania kuvia pojasta, joka jutteli kovin pupuille ja nauroi ääneen. Välillä sitten ihmetteli kulmat kurtussa :)


Tarjoilusta se täytekakku tuotti eniten päänvaivaa. En siis ole mikään kakkumestari, joten kakun pohjiakin jouduin tekemään kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Varmaan yhden käden sormilla laskettavissa aiemmin tekemäni kakut!


Täytteenä oli alemmassa kerroksessa valkosuklaa-nougatmousse, jonne lisäsin geisha-suklaata, sekä kerros vadelmahilloa moussen alla. Toisessa kerroksessa oli sokeroitua mango-pilttiä ja kermavaahtoa. Ihan hyvältä maistui. Kakun kostuttamiseen käytin metsämansikkasiideriä (alkoholitonta) ja sekin sopi hyvin, mutta hieman kuivaksi jäi kakun ylin kerros :( Kakku oli tarkoitus peittää kokonaan marsipaanilla, mutta varjele: enhän millään onnistunut saamaan noin isoa kokonaista marsipaanilevyä kaulituksi. Siihenkin on varmasti olemassa poppaskonstinsa, TÂYTYY olla! :D En kuitenkaan voinut poistaakaan kaikkea marsipaania, koska se oli hyvästi kiinni kakkupohjassa! No, soveltaen jouduin turvautumaan kermaan ja toteutus äidiltä opitun koripohjapunoksen mukaisesti. Olisi kakku siis voinut olla kauniimpikin!

Mies otti tarjoilusta kuvia ja ne ovat kauheita. Edes muokkaamalla ei saa nättiä kuvaa näytille. Pitäisi kaikki tehdä itse :D Hän kuitenkin leipoi juhliin muffinssit ja vaikka nekin vähän uunissa läsähti niin olivat herkullisia mustikkamuffineita norjalaisen reseptin mukaan!




Kukat hain Kukkatalo Ruususesta kastepöydälle ja ruokaryhmälle olohuoneeseen






Juhlapäivä oli oikein onnistunut ja kastetilaisuus ihana. Juhlakalu oli reipas ja niin suloinen, niin kuin aina.


 

Emme itse hoksanneet, mutta pappi puheessaan kertoi Niklas-nimen tarkoittavan voitto (nike) ja kansa (laos). Pappi itsekin viittasi jääkiekkoon ja tulihan meistä sitten voittava kansa Leijonien taistelun ansiosta :) Nimen keksiminen oli suhteellisen helppoa, sillä jo ensimmäisestä lapsestamme olisi tullut Niklas, jos olisi ollut poika. Rakkaus nimeen syntyi jo silloin, joten muuta ei enää voinut edes harkita.

Ajattelin tilata lapsille leijonat-pelipaidat, saa ihan 62cm kokoisiakin! Maksaa tosin paljon, mutta jää mahtava muisto. Pitää ottaa kyllä sen verran kasvuvaraa, että mahtuvat vuoden päästä kun jääkiekon MM pelataan Suomessa. Aamulla vielä pääsi http://www.leijonakauppa.fi/, mutta nyt sivu ei avaudu. Olisiko ruuhkaa ja kaikki loppuunmyyty...

Tänään on nautittu yhdessäolosta, kun stressi on helpottanut. Eilen oli talon ensimmäinen yleinen näyttö ja oli kuuleman mukaan käynyt useita katsojia. Toivotaan, että pian joku uskaltautuisi ostamaan. Vaikka niin haikeaa se onkin. On tämä sellainen rakkauden koti :)




 Meppu laittoi pikkuveljelle vähän kavereita ympärille...


Ja syötiin kanasalaattia








tiistai 10. toukokuuta 2011

Blogin nimi

Nyt kun olen aloittanut kirjoittamisen, huomaan, että se tarvitsee toisenlaisen nimen. Olisiko kenelläkään hyvää ehdotusta?

Mietin hieman "käynnistysvaikeuksia", joka kuvaisi päätöksen teossa kokemaani epävarmuutta ja uuden kohtaamista. Onko sekin vähän pliisu. Mietintämyssy päähän. Olisipa muuten hieno idea ostaa pipo tai muu, jossa lukisi mietintämyssy :) Haluan!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Päivien viemää

Kun rauhottui loppuviikosta, teki jo lauantaina mieli jotain vipinää. Aamupalapöydässä päätettiin Meppun kanssa, että lähdetään Kokkolaan Hennariikan ja Tomin uutta terassia katsomaan. Minulla oli yllättäen myös pikkuruinen taka-ajatus. Olin nähnyt Kultajousen mainoksessa ihanan kellon ja kun ei kukaan täällä ollut minulle ostamassa äitienpäivälahjaa, kai sain sen itse ostaa? ;) Kuvissa lapset lähtövalmiina.



Ajettiin Chydenian parkkihalliin ja kun kerros toisen jälkeen oli täynnä autoja, saatiin parkkipaikka vasta ylimmästä kerroksesta. En TIETENKÄÄN tajunnut, että vaunuilla ei pääse sieltä mihinkään, vaan jouduttiin porrasviidakkoon. En kyllä lähde takaisin! Yritin lähteä taiteilemaan vaunuja ja Meppua portaissa, mutta näytin varmaan aika avuttomalta... Kaksi ihanaa miestä nappasi kärryistä kiinni ja niin ne auttoivat minut turvallisesti shoppailemaan!! Sain kelloni ja ostimme Hennariikalle pienen tuliaisen. Takaisin autolle ei siis päässyt portaita kiertämällä. Nyt jo ennen kuin aloin yrittämään, kiirehti keski-ikäinen mies tarjoamaan apuaan. Ihanaa!

Oli upea ilma ja Hennariikan kanssa käytiin vielä uudestaankin kaupungilla. Yritimme löytää Meppulle lenkkareita, mutta ei mitään mukavia tullut vastaan. Palattiin tyhjin käsin pois kaupungilta, kun tuli niin nälkäkin. Ajatus grillimakkarasta teki sen :) Illalla kotona tuli vielä naapurin täti käymään hedelmäsalaatin kanssa <3



Sunnuntai äitienpäivä vietettiin minun vanhemmilla mukavissa merkeissä.












 Äitini oli ostanut minullekin ruusun ja Meppu askarrellut päivähoidossa aiemmin kortin. Ja se kello :)



Illalla, kun ajelin takaisin kotiin, meinasi itkettää. Oli todella ikävä miestä. Kaikista pahinta on kokea elämän hienoja päiviä ilman sitä yhtä ainoaa, jonka kanssa kaiken haluaisi jakaa. Vaikka ihmisiä on paljon ympärillä, sitä on kuitenkin yksin ilman Häntä. Pysähdyin kotipihaan enkä halunnut nousta ollenkaan. Lapset nukkuivat, radiosta soi hyvä musiikki, olo oli haikea. Sisällä odotti tyhjyys, joka muuttuisi hetkelliseksi kaaokseksi lapsien herätessä, kun heidät siirtäisin...

En tiedä yhtään mihin olen hyppäämässä, kun muutamme Norjaan. Täysin tuntemattomaan. Niin monesta asiasta täytyisi ottaa selvää, mutta jokin jatkuvasti pidättelee. Jospa talon myyminen pistää minuun lopulta vauhtia. Luotan kuitenkin miehen sanaan, kun on ottanut selvää tukirahoista, joita sitten saamme KELA:n lisäksi Norjan valtion NAV:lta. Ennen muuttoa pitäisi myös laillistaa sairaanhoitajan tutkinto Norjaan eli käännätyttää kaikki tutkintopaperit ja työtodistukset norjaksi, jonka jälkeen laillistamista haetaan. Olen joillekin puhunut, että jos en heti sairaanhoitajan työtehtäviin pääse kielitaidottomuuden vuoksi, haluaisin perustaa Sortlandiin kirpputorin. Paikasta sellainen puuttuu ja tarve olisi. Mikä olisi ihanampaa, kuin tehdä rakkaasta harrastuksesta ammatti ja opiskella kielen käyttöä työssä, jossa ei tapata ihmisiä kielimuurin vuoksi (okei, karski ilmaus, mutta se pelottaa). Lisäksi siinä voisin tehdä tuttavuuksia, joka edesauttaisi sopeutumista. Työajatkin olisi suotuisammat lapsien ollessa pieniä. En tiedä kuinka kaukaa haettua tämä on, mutta ajatuksena erittäin houkutteleva. Sairaanhoitajana kuitenkin tienaisin varmaankin paljon paremmin, koska palkka on todella hyvä siellä. Se raha ei vain aina ratkaise.

Tänään tuli jälleen talon katsojia ja minun piti puunata paikkoja. Kummasti sitä vain paikat repsahtaa muutamassa päivässä. Olin kärtyinen, kun siivosin. Haluaisin keskittyä vain siihen ja Meppu-rassukka kärsi tiuskimiseni. Heihinkö puran stressin, lapsiini, kun mies ei ole kotona. Kyllä tämän pitää muuttua! Sain muutenkin kuulla ikäviä uutisia tänään vanhan kaverin loukkaannuttua onnettomuudessa, joten asia oli jatkuvasti mielessä ja heijastui varmaan käytöksessäni.

Vaikka on raskasta fiksata joka paikka, niin on se aika ihanaa tulla takaisin kotiin, kun mitään ylimääräistä ei näy missään. Siisti koti, NIIIIIIN paljon parempi mieli. Mutta saisi joku pian alkaa ostamaan taloa, että meidän lähtöyritys ei karikoidu tähän pisteeseen...