perjantai 30. joulukuuta 2011

Matkalla kotiin

Perhe lähtee ajamaan kotiin Joulun pyhien jälkeen hentoisessa, mutta märässä lumisateessa. Lapset nukahtavat pian uudelleen - on aikainen aamu. Huoltoasemalta haetaan pian pikkupurtavaa. Huomataan, kuinka lumisade loppuu ja taivas selkenee. Mutkaiset tiet vaihtuvat tasaiseen ja Suomi avartuu kauniina eteen. Vuoret vaihtuvat tuntureihin ja kosteus kuivaan pakkaseen. Päivänvalo tuntuu upealta viikon pimeyden jälkeen. Lapset nukkuvat.

- Sydämeni särkyy, kun kamera ei tallenna tätä upeutta yhteenkään kuvaan, vaikka vain pieni tunturipuro ja nahistunut puu jo pelkästään ansaitsisivat sata kuvaa. Entä sitten tuo aurinko, tuo hanki ja nuo jäljet tuossa sinisessä lumessa? nainen ajattelee ääneen miehelleen, joka keskittyy ajamaan.

Hetken päästä auto pysähtyy. Nainen katsoo miestään kysyvästi.
- Ole hyvä, ota kamera, mene ulos! mies hoputtaa hymyillen.
Nainen koluaa takapenkiltä kameralaukun ja kiirehtii kasaamaan oikean objektiivin paikoilleen. Hän vetää miehensä harmaan Joululahjaksi saaman pipon syvälle päähänsä ja hyppää autosta innoissaan.
Lumi narskahtaa. On kylmä, auton mittarin mukaan -17 celsius-astetta. Hengitys höyryää, kun nainen ottaa juoksuaskelin vauhtia ja hyppää hankeen. Kameran laukaisimen äänet häiritsevät hiljaisuutta. Ihana ääni.








Mies on tulee kuitenkin pian ulos.
Poika takapenkillä on herännyt ja itkee. Nainen arvasi, ettei ilo kauan kestäisi ja on onnellinen, että sai talteen edes muutaman palan kauneudesta.



Autossa lapsien jälleen nukkuessa naisen sormet hamuavat laukaisimelle... Sisältä kumpuaa jonkinlainen tarve kuvata. Tuulilasi on likainen, objektiivi väärän kokoinen, auto heiluu. Nainen miettii, mitä voisi kuvata. Mies vilkuilee naista peruutuspeilin kautta antaen vastauksen.






- Vielä yksi pieni happihyppy? nainen pyytää mieheltään anovasti.




Matka jatkui 14 tunnin ajan ja päättyi onnellisesti
kotiin hieman ennen puoltayötä.Valokuvat matkalta jäivät muistuttamaan kotiin paluun pitkästä odotuksesta, haikeudesta, innostuksesta ja ikävästä. Nainen rakastaa.



perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää ja rauhallista Joulua Norjasta!

Täällä Norjassa olemme koko perheen voimin mieheni äidillä lähellä Tromssan kaupunkia. Aikaa blogille ei ole ollut, joten postauksia ei ole odotettavissa ainakaan lähipäivinä. Täällä on rauhoituttu Joulun viettoon parin kaupunkireissun jälkeen. Oikein hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pomp De Luxin mekossa

Meidän neiti on nyt siinä iässä, että on hurahtanut täysin hameisiin ja etenkin mekkoihin. Omasta mekkokokoelmasta puuttui oikein hörsylämekko ja korjasin asian, kun Pomp De Luxin nettikaupassa alkoi ale. Valitsin Mepsulle tuollaisen petroolin värisen mekon, joka mätsää melko täydellisesti hänen silmiinsä. Tyttö oli hyvin onnellinen uudesta mekostaan! Olin itsekin tyytyväinen tuotteen laatuun ja myös muihin tuotteisiin, jotka paketin mukana tulivat. (Ne menivät tonttupajaan!) Myös mekon alla näkyvä paita tuli paketissa. Kaulakorun Mepsu sai synttärilahjaksi kaveriltaan Samulta. Siitä tuli tosi tärkeä.







tiistai 13. joulukuuta 2011

Elämäni muuttui 3 vuotta sitten

Toisilla ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa elämää enemmän kuin toisilla, mutta kaikilla se muuttaa elämää osittain. Minun elämäni muuttui aika tavalla, kun vuoden 2008 huhtikuussa tein positiivisen raskaustestin. Elämä oli ollut erittäin lennokasta ja voisi sanoa heittelevää, suuntaa hakevaa. Raskauden aikana opettelimme suuren vastuun kantamista... Kun joulukuussa 3 vuotta sitten synnytin maailmaan upean pienen ihmeen, sai elämäni merkityksen.

Meea-nimi tulee latinasta ja tarkoittaa 'minun'. Kolme vuotta melko yksinäistä lasten hoitoa ja kasvatusta takana... Olen niin ylpeä kauniista, kiltistä, osaavasta tytöstäni!






Otin Mepsusta kuvia, joissa valotus oli ihan metsässä. Photoscapella yritin korjailla, mutta rakeisia kuvia tuli... Muokkauksissa vähän eri variaatioita, niin kuin voi väreistä päätellä.
Ehkä alimmasta saa kuvan kehitettyä :)
Mallissa ei ollut ainakaan MITÄÄN vikaa!

Olin ajatellut, että en laittaisi Joulua ennen synttäreitä, mutta niin se niitä koristeita vain tupsahteli ikkunoihin ja hyllyille. Toisaalta, mitäs sitten. Sekaan vain ilmapalloja ja serpentiinia, niin kyllä se synttärihumukin löytyy. Mepsukalle oli erityisen tärkeää saada kutsua kavereita juhliin, joten jonkinlaiset kaverisynttärit sitten tehtiin. Ei sen kummempaa, kuin että pääsivät leikkimään yhdessä. Tälläisiä juhlia oli eilen...

Ti-ti kakku made by Kati










Kavereiden jälkeen tuli perhettä ja läheisiä. Juhlat jatkuivat pitkälle iltaan.
Tänään Oikeana Synttäripäivänä on käynyt myös ihania vieraita. Laitan myöhemmin kuvan neidistä asussa, jonka oli tarkoitus olla koko synttäritouhujen juhla-asu, mutta Pomp De Luxin paketti kannettiin vasta tänään sisälle... Kiva oli tuo kaapista kahmattu kokonaisuuskin :)

Niin se elämä siis muuttui, enkä antaisi päivääkään pois!
Onnea Mepsuni!


lauantai 10. joulukuuta 2011

Mepsukan synttärivalmisteluja

Mieheni tuli tänään iltapäivällä kotiin. Hän oli ajanut autolla yhtä kyytiä 16h lumimyrskyssä eli läpi yön. Voitte kuvitella, kuinka väsynyt hän oli... Tietysti hän olisi pysähtynyt ja yöpynyt jossain, jos olisi ollut liian väsynyt ajaakseen. Hän oli nukkunut koko eilispäivän ennen ajamista, tosin, oli kuumeessa ja flunssainen. Nyt hän on nukkunut pari tuntia ja Mepsukka meni malttamattomana herättämään hänet...

Ette arvaa, mitä Mepsukalle tuli perjantaina postissa!!! :)





Mepsukan mummu oli kirjoittanut Riitta Korpelalle sähköpostiviestin,
jossa kertoi, kuinka suurista suurin nalle-fani tyttö on.
Riitta oli vastannut viestiin kirjoittaen äitini mukaan ihanasti.
Riitta oli luvannut muistaa Mepsukkaa syntymäpäivänä ja
niin hän tosiaan teki. Korteissa oli nimikirjoituksia ja onnitteluja! Lahjan kruunasti Tau-nalle avaimenperä. Kyllä Mepsu oli ihmeissään, kun hän tavasi jo kirjekuoresta, että kirje oli jotain nalleihin liittyvää!


Kaikki kunnia upealle Riitta Korpelalle!

Nyt jatkamme valmisteluja täällä Joulun ja ilmapallojen ihmemaassa! Huomenna tulevat ensin kaverit, sitten sukulaiset ja maanantaina sitten jatketaan vielä!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kotitunnelmia viikon varrelta





Nyt sitä lunta tulee! Ja ei muuta kuin ulos!



Turvallista ajomatkaa miehelleni Norjasta kotiin!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

2. adventti

Heippodeippis!

Jouluostoksilla käynti ei ollut eilen aivan niin järkevää. Tai ainakaan kaupoilla oleminen puolen päivän aikaan - niin järkyttävästi oli ihmisiä, että lastenvaunuilla liikkuminen oli todella tukalaa. Myös jonottaminen jonkun pienen asian takia... Tai vaikka suuremmankin! Jonottaminen SUCKS! Iltapäivällä kaupat tyhjenivät ja oli helpompi keskittyä ostostelemaan sen sijaan, että aika meni ihmisiä väistellessä ja stressiä kerätessä pakahduttavan kuumassa kassajonossa. Oltiin ihan kahden poitsun kanssa. Mepsukka oli mummolassa ja ukkilassa viikonlopun. Oli ihan mukava viettää aikaa poitsun kanssa ja keskittyä kunnolla hänen touhuihinsa kotosalla. Mitä kaikkea hän jo osaakaan ja mitä taitoja hän on vastikään saanut! Kävely onnistuu hyvin pöydästä vähän tukea hakien. Tuki vaihtuu helposti pöydästä sohvaan ja meno jatkuu. Yhden käden tuki riittää seisoessa ja äidillä on sellainen tunne, että kohta ei tukea tarvita lainkaan. Poitsu ymmärtää kiellon ja tunnistaa oman nimensä. Leikkiäkin hän jo osaa ja naurattaa äitiä hupsuttelemalla. Mahtavuutta! Olen mielestäni saanut poikaan vielä vahvemman siteen kuin mitä Mepsukkaan sain vauvana. Tuntuu, että ymmärrämme toisiamme... Toivon säilyttäväni tämän tunteen! Samalla kuitenkin tuntuu, että Mepsukkaan ote tai side on heikentynyt todella paljon. Tuntuu, että hän jää usein ulkopuoliseksi kotona ja se särkee sydäntäni. On kuitenkin tilanteita, joissa poika pitää ottaa ensin huomioon turvallisuuden takia. Aikaa tytön kanssa touhuilulle on erittäin vähän.

Mepsukalle oli tullut kamala yskä ja on tänään lämpöillyt. Raju yskä johti kahteen otteeseen kunnon oksentamisiin. Välillä on syli ollut ainut hyvä paikka, mutta vähän hän innostui iltasella leipomaan pipareita. Tai syömään taikinaan, mikä sekin on hyvä, sillä mitään muuta en ole saanut häntä syömään.



Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli muuten aivan ihana virkattu piparkakkutalo. Voi kunpa osaisin ja ehtisin! Olen muutenkin niin kiinnostunut aloittamaan käsityöharrastusta, että vain opettaja puuttuu. En nimittäin osaa yhtään enkä ymmärrä ohjeista tuon taivaallista. Että tsemppiä vaan sille, joka mua suostuu opettamaan! Olen aina ollut sellainen, että pitäisi saada kerralla valmiiksi. Käsitöillä olisi hyvä opetella pikkuhiljaa tekemistä.


Illalla tanssittiin tietysti tähtien kanssa niin kuin varmaan useassa lapsiperheessä tehtiin. Meillä ohjelma löydettiin vasta pari viikkoa takaperin, joten intoa olisi voinut jatkua pidempääkin. Tällä kertaa lupasni juhlamekonkin päälle. Juhlakengät tietysti, ne on Mepsukalla usein jalassa.
Minäkin oikein jännitin voittajaa ja olin tyytyväinen lopputulokseen! Anteeksi huonot kuvat, en tiedä mikä minulla on, kun en osaa enää ottaa kuvia.





Ihailtavia nuo lapset, kun sairaanakin jaksavat. Toivotaan, että poitsulle ei tulisi tautia, vaan en usko siltä välttyvän. Itsellänikin tuntuu pala kurkussa ja on hieman alavireinen olo. Mies tulee kotiin loppuviikosta ja viikonloppuna juhlitaan Mepsun 3 v. synttäreitä!! Yhtä lahjojen availua tytöllä tämä kuu. Lahjoista puheen ollen, loistepuussakin on muutama lahja, mutta niitä ei saa avata...




En tiedä jäävätkö tuohon, mutta siihen päätyivät kunnes ripustan ne muuaalle!
Jälleen, rauhallista myöhäisiltaa ja hauskaa alkavaa viikkoa huomiselle!