perjantai 6. tammikuuta 2017

Lumi tuli, lumi meni

Joulu on harvoin täällä valkoinen, mutta tänä vuonna saimme kuin saimmekin nauttia lumesta ja pakkasesta aina tapsanpäivään saakka. Sen jälkeen on sitten vuoroin ollut liki kymmenen lämpöastetta, ja tullut lunta sekä pakastanut -17 asteen verran. Myrskytuulta unohtamatta!
Viime sunnuntaina juoksin ukkosen jyristäessä, keskiviikkona siinä -17 asteen pakkasessa ja tänään taas sulalla asfaltilla kaatosateen piiskatessa naamaa. Jos täällä aikoo harrastaa juoksua, ei voi olla "hyvän ilman ulkoilija" - silloin ei ulos pääsisikään. Parempi mennä ulos säällä kuin säällä, mutta lyhentää tarvittaessa lenkkejä.
Minun lenkit eivät vielä pitkiä olekaan, mutta olen siis hypännyt jälleen lenkkareihini! Se tuntuu todella todella hyvältä ja elämä alkaa jotenkin taas normalisoitua. Liikunta on ehdottomasti kohdallani hyvinvoinnin kulmakivi. Silloin Suomessa asuessa minulla ei ollut mahdollisuuksia tälläiseen luksukseen, kun olin lasten kanssa pääasiassa yksin, joten osaan todella arvostaa sitä nyt, että saan liikkua yksin puolen tunnin tai tunnin ajan pari kolme kertaa viikossa. On ihana tunne, kun on saanut elämän sellaiselle raiteelle, josta vuosia sitten unelmoi.







Tietysti lasten kanssa ulkoileminen on myös mahtavuutta, mutta lähinnä niinä "hyvän ilman päivinä". Päiväkodissa lapset ovat ulkona säällä kuin säällä, joten ei ole haitaksi, jos viikonloppuna otetaan huonolla säällä rennosti sisällä.
Kaamos ei ole mikään ongelma, jos on lunta!





Kun aurinko palaa takaisin, järjestetään "SOLFEST" ja syödään aurinkopullia. Päivien pidentyessä voisi suunnitella koko perheen retkeä pienelle vuorelle. Pikku-Aaron on pian 5 kuukauden ikäinen. Hän on myös oikea aurinko ja paikkaa kyllä loistavasti tätä isompaa herraa, jota vielä odotellaan.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joululahja ennakkoon















Minun joululahjani tuli vähän etukäteen - sain nimittäin viikonloppuna oman tietokoneeni taas käyttööni. Lähes puoli vuotta ilman omaa konetta meni toisaalta kivuttomasti, kun on ollut niin vähän omaa aikaa täällä vauva-arjessa. Oli kuitenkin todella kiva selailla taas vanhoja kuvia. Näitä nyt ei ole oikein käsitelty, ja tarkkuus on vähän harakoilla, mutta poimin muutamia joulukuvia vuosien varrelta.

Ehkäpä saan aikaiseksi kirjoitella enemmän blogia tämän uuden koneen myötä.

Ikävä tuttuja, kavereita ja perhettä siellä Suomessa!

Ihanaa joulun odotusta <3






sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kielten sekamelska


'




Sieltä hän tuli maailmaan... pieni mies suuren suuresta masusta. Kuvassa Aaron parin viikon ikäisenä.

Luulin, että Aaron saa vain Norjan kansalaisuuden, mutta hän sai myös Suomen kansalaisuuden, mikä on todella hieno juttu.

Olen huomannut, että on vaikeaa puhua pelkästään suomea lapsille nykyään. Puhun norjaa huomaamatta. Saatan havahtua, kun lepertelen Aaronille norjaksi. Sanoin Arelle, että minun täytyy todella skarpata, jos haluan Aaronin oppivan suomea.

Meea ja Niklas puhuvat keskenään vain norjaa. Meea on alkanut puhua osittain norjaksi myös minulle. Minulla on tapana pyytää häntä puhumaan suomea, mutta aina en edes hoksaa hänen puhuneen norjaa. Tapahtumia ja juttuja voi olla vaikea selittää suomeksi, koska ne linkittyvät vahvasti norjalaisiin paikkoihin, tapoihin ja tottumuksiin. Näin ollen usealla sanalla ei ole luontevaa suomen kielistä vastinetta.

Niklas puhuu minulle norjaa eikä häntä voi pyytää puhumaan suomea, sillä hänellä ei ole sanavarastoa tarpeeksi. Hän kuitenkin käyttää joitakin suomen sanoja, kun puhuu minulle. Olisi mukava jos Aaron ainakin oppisi ymmärtämään suomen, niinkuin Niklas.

Meea sai uuden viulunsoiton opettajan nyt syksyllä. Hän on ruotsalainen ja puhuu ruotsia oppilailleen. Meeaa jännitti aluksi, että ymmärtääkö hän opettajaa, mutta pelko osottautui turhaksi. Hänestä on hauskaa oppia myös ruotsia.

Katselin netistä suomen kielen kurssia Meealle, jotta oppisi kielioppia ja sanavarasto karttuisi, mutta ovat turkaisen kalliita. Sellainen olisi kyllä todella tarpeen. Iso bonus on, että hän lukee kirjoja myös suomeksi ja tekee mielellään tehtäväkirjoja, esim. lapsille suunnattuja ristikoita, joten niitä toivotaan lisää synttäri- ja joululahjapaketteihin...

Itse olen rakastunut tanskan kieleen. On hauska katsoa tanskalaisia tv-sarjoja ja hämmästellä, kuinka pystyy seurata ilman tekstejä. Käytän sarjoja katsellessa norjan tekstitystä, jotta itse opin lisää sanojen kirjoitusasusta.

Koko ajan melkoista kielikylpyä tämä ulkosuomalaisen elämä.